Tutkimuksen mukaan ihmiset ovat valmiimpia luopumaan edullisesta ja todella tarpeellisesta kuin kalliista, mutta täysin turhasta. Tämä sama pätee myös ohjelmistokehitykseen – jos jotain on kehitetty pitkään ja hartaasti, on vaikeaa todeta tuotoksen olevan tarpeetonta. Miten hallita riskejä ja kehittää oikeita sekä tarpeellisia asioita?
Useimmat ihmiset haluavat ajatella olevansa järkeviä päätöksentekijöitä ja vastaavat otsikon kysymykseen, että pois heitetään mahdollisimman vähän, eikä joukossa tietenkään mitään hyödyllistä. Tutkimusten mukaan useimmat meistä eivät kuitenkaan toimi näin. Hal Arkes ja Catherine Blumer tekivät kokeen, jossa ihmisille myytiin ensin 100 euron lippu kivahkolle hiihtoreissulle. Sen jälkeen samoille henkilöille myytiin tarjouksessa 50 euron lippu loistavalle lomalle. Tämän jälkeen koehenkilöille kerrottiin, että he eivät voi osallistua kuin toiselle lomalle ja rahoja käyttämättä jätetystä matkasta ei palauteta. Vastoin logiikkaa, yli puolet koehenkilöistä valitsi käyttävänsä kalliimman loman. Vain siksi, että mitä enemmän olemme johonkin investoineet, sitä vaikeampaa meidän on siitä luopua.
Vastaavan ilmiön on todennut myös Turun yliopiston professori Markku Nurminen, lanseeratessaan termin ”naurupaperi”. Hänen mukaansa, aina kun henkilö tekee jotain, niin hän antaa osan sieluaan työhön. Mitä enemmän sieluaan omaan tekemiseen on antanut, sitä vaikeampaa tekijän on ottaa vastaan kritiikkiä. Siksi Nurminen teki aina ensin ”naurupaperin” eli niin keskeneräisen ensivedoksen, ettei häntä suuremmin harmittanut, vaikka työssä esitetty idea olisi naurettu pihalle.
Tämä sama ajatus on myös ketterän tekemisen taustalla. Tehdään asioita mahdollisimman pienissä erissä. Kysymys on ensi sijassa riskienhallinnasta – mitä isompi erä tekemistä on, sitä enemmän siihen on investoitu resursseja. Näin ajateltuna kuulostaa itsestäänselvyydeltä, että haluamme pitää riskit mahdollisimman pieninä ja varmistaa koko ajan, että se mitä teemme, on oikein ja sopii kokonaiskuvaan. Tästä syystä esimerkiksi ohjelmistokehityksessä, kun työstetään kahta toisistaan riippuvaista komponenttia, tulisi aina ensin tehdä valmiiksi niiden yhteinen rajapinta ja varmistaa sen toimivuus koko ajan. Muuten ollaan alla olevan kuvan mukaisessa tilanteessa, jossa valmiiksi tehdyt komponentit eivät kohtaa.
On huomattavasti helpompaa heittää roskikseen yhden sivun koodipätkä ja kirjoittaa se uudestaan järkevämmin, kuin tehdä sama työ kymmenen kertaa isommalle kokonaisuudelle.
Toiselta kantilta katsottuna kyse on puhtaasta psykologiasta eli siitä henkisestä panoksesta, jonka olemme työhömme laittaneet. Kun Väinö Linnan kirjassa Täällä Pohjantähden alla, pastori Salpakari ottaa takaisin Koskelan Jussin suosta pelloksi raivaamat maat, seuraa siitä Koskelan poikien radikalisoituminen ja liittyminen punakaartiin. Suon raivaukseen laitettu työ sai perheen tuntemaan, että työn hedelmät kuuluvat heille, vaikka maat eivät koskaan olleet muuta kuin vuokramaita. Samalla tavalla, jos itse kulutan runsaasti aikaa jonkin tehtävän tekemiseen viimeistellen sitä pitkään ja hartaasti, en ole enää kovin valmis kuulemaan siihen kohdistuvaa kritiikkiä.
Asialla on myös puhtaan käytännöllinen puoli - kun toteutusta tehdään pieniä kokonaisuuksia kerrallaan, on uudelleen kohdistaminen helpompaa ja tuskattomampaa. On huomattavasti helpompaa heittää roskikseen yhden sivun koodipätkä ja kirjoittaa se uudestaan järkevämmin, kuin tehdä sama työ kymmenen kertaa isommalle kokonaisuudelle.
Onko tiimilläsi tai organisaatiollasi kiinnostusta tutkailla omaa toimintaa ja mahdollisesti kehittää sitä? Tutustu lisää ketteriin menetelmiin. Ottamalla minuun yhteyttä voimme yhdessä miettiä, miten saamme sinun organisaatiosi IT-kehitysinvestoinnit palvelemaan tulevaisuutta menneisyyden sijaan.
Blogin on kirjoittanut Ari Lahti.
Tutustu myös
- SAFe Käyttöönoton ABC -opas
- Ketterien menetelmien koulutuksemma