Uutiset toistavat päivittäin terveydenhuollon rahoituskriisin vaikutuksia, miten hyvinvointialueilta leikataan, sairaaloita lakkautetaan ja henkilöstöä lomautetaan. Jos tilanne huolestuttaa, et ole yksin.
Hyvinvointialueillakin ollaan huolissaan. Talous on miinuksella, ja hallitus kehottaa säästämään ja keksimään uusia keinoja säästöihin. Vaikka säästökohteita löydetään, pula hoitajista ja lääkäreistä jatkuu ratkaisemattomana ongelmana. Vastaukseksi on ehdotettu koulutuksen lisäämistä, ulkomaista työvoimaa ja eläkeläisiä.
Hoitohenkilöstön niukkuuden ratkaisemista voi kuitenkin lähestyä toisin: miten olemassa olevan henkilöstön saisi riittämään paremmin?
On mahdollista samaan aikaan vähentää kustannuksia, parantaa hoitotyön laatua ja lisätä työhyvinvointia.
Terveydenhoidon kolme suurta haastetta
1 Kustannukset
Henkilöstömenot ovat keskeinen osa hyvinvointialueen kustannuksia. Kun työvuoroon ei löydy riittävästi henkilöstöä, joudutaan vuorossa olevien työaikaa pidentämään tai hankkimaan varahenkilöitä tilannetta paikkaamaan. Lisääntynyt ylitöiden ja varahenkilöstön käyttö kasvattavat merkittävästi suoria kustannuksia.
Varahenkilöstön osalta on havaittu, että vuokratyövoiman yleistyminen on tuonut mukanaan myös ennakoimattomia lisäkustannuksia, ja ostopalvelujen hintojen korotukset ovat vaikuttaneet hyvinvointialueiden menoihin. Varahenkilöstön käyttö on kalliimpaa kuin vakituisen henkilökunnan ja voi sisältää rekrytointi- ja perehdytyskuluja.
Henkilöstövajeiden seurauksena lisäksi työntekijöiden kuormitustaso kohoaa, ja erityisesti pitkien työvuorojen ja vähentyneen palautumisajan aiheuttama lisäkuormitus kasvattaa sairauskustannuksia ja syventää edelleen resursointihaastetta.
2 Hoitotyön laadun ylläpito
Kansalaisille halutaan taata tasapuolinen hoito, ja sote-uudistuksella tähän pyritään varmistamaan riittävät resurssit. Kuntien sote-henkilöstön siirryttyä hyvinvointialueille työvuorosuunnittelussa voidaan hyödyntää laajempaa osaajajoukkoa sen varmistamiseksi, että henkilöstöä on oikea määrä, oikealla osaamisella ja oikeissa tehtävissä.
Hoitajavajeen aikana resurssien kohdentaminen on kuitenkin vaikeaa ja voi seurata tilanteita, joissa kaikkia vuoroja ei saada täytettyä. Aliresursoidussa vuorossa työntekijä kuormittuu nopeammin ja väsyneenä tekee helpommin virheitä, jolloin tapaturmien ja potilasvahinkojen riski kasvaa. Titania-ohjelmistoratkaisuun integroidun liikennevalomallin käyttö vähentää sekä työtapaturmia että sairauspoissaolojen kasvua.
3 Työhyvinvointi
Työhyvinvointi on keskeinen teema, jolla hyvinvointialueet pyrkivät lisäämään pito- ja vetovoimaansa henkilöstöön. Työhyvinvointiin panostaminen, kuten työajan joustavuus ja työterveyspalvelut, edistävät työntekijöiden pysyvyyttä.
Olemme tehneet 15 vuotta tiivistä yhteistyötä Työterveyslaitoksen kanssa ja kehittäneet ohjelmistojamme sen tutkimusta avustaen ja hyödyntäen. Tutkimusten mukaan oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen, hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön ja työaikoihin sekä työyhteisön sosiaalinen pääoma ovat tekijöitä, jotka voivat suojata työntekijöiden terveyttä. Tämän pohjalta Titaniaan liitettiin jo vuosia sitten ergonomisen ja yhteisöllisen työvuorosuunnittelun ominaisuuksia, joiden vaikutuksia Työterveyslaitos on seurannut.
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että ergonomiaa koskevista ohjeistuksista huolimatta työntekijät ovat suunnitelleet itselleen hyvin kuormittavia vuoroja, eikä työyhteisön pelisääntöjä ole noudatettu. Tämä on johtanut kuormittumiseen yksilötasolla ja vaikuttanut haitallisesti yhteisön työilmapiiriin, kun työvuorojen on koettu jakautuvan epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Lisääntynyt kuormitus ei näy sairauspoissaoloissa heti, mutta kolmantena vuonna lyhyet sairauspoissaolopäivät kääntyvät nousuun yksilötasolla.
Toiminnallinen uudistustarve ravistelee hyvinvointialueita
Rakentamalla toiminnan muutosta tukevia suunnittelun ja johtamisen käytäntöjä on mahdollista vaikuttaa niin potilasturvallisuuteen, työhyvinvointiin kuin henkilöstön tuottavuuteen ja kustannussäästöihinkin.
Yhteisöllisen suunnittelun aiheuttamat haasteet tasapuolisuudessa ja ergonomiassa ovat vältettävissä siirtymällä osallistavaan suunnitteluun eli toivepohjaiseen ja optimointiavusteiseen suunnittelutapaan. Optimoinnille asetetut suunnittelusäännöt huolehtivat siitä, että potilastarve, henkilöstötoiveet ja ergonomia huomioidaan ja työvuorot saadaan näin täytettyä tarpeiden mukaan.
Ratkaisu kuulostaa yksinkertaiselta, mutta edellyttää samanaikaista toiminnallista muutosta, jonka onnistumisessa johtamisella on merkittävä vaikutus.
Miten toiminnallinen muutos toteutetaan käytännössä?
- Analysoidaan organisaation lähtötilanne, tunnistetut haasteet ja kehitystarpeet hoidon ja hoitotyön resursoinnin suhteen.
- Rakennetaan toimintalähtöisen työvuorosuunnittelun malli ja resursointitarve todelliseen hoidon tarpeeseen perustuen ja osaamisen riittävyys huomioiden.
- Selvitetään henkilöstöresurssien riittävyys peilaten työvuorojen täyttöä todelliseen hoidon tarpeeseen.
- Hyödynnetään optimointityökalua potilastarpeen, osaamisen, työvuoroergonomian ja henkilöstön tarpeiden optimoinnissa.
- Tunnistetaan toiminnallisen muutoksen tarve vanhasta toimintatavasta potilastarpeeseen perustuvaan suunnitteluun siirryttäessä. Tehdään muutossuunnitelma yhdessä esihenkilöiden kanssa.
- Varmistetaan johdon rooli muutoksen perusteluissa organisaatiolle.
- Seurataan toimintatavan muutosta aktiivisesti ja tuetaan henkilöstöä sen toteutuksessa.
- Analysoidaan vaikutuksia ja muokataan johtamisen käytäntöjä ja suunnittelun sääntöjä tarvittaessa.
Haluatko tietää lisää? Ota yhteyttä.
Kirjoittajasta
Jukka Suuniitty
Seniorikonsultti
Olen Jukka Suuniitty ja minulla on yli 20 vuoden kokemus henkilöstöjohtamisen, tietojärjestelmien ja muutoksen johtamisen parissa eri toimialoilla. Autan asiakkaitani tunnistamaan mahdollisuudet toiminnan uudistamiseen digitalisaatiota hyödyntäen ja tuen muutoksen toteutuksessa.
