Tekisi mieli aloittaa ajatusleikistä, että vastaus tuohon kysymykseen on kieltävä: ei, Suomen kunnilla ei ole enää mitään toivoa.
Eikö se olisi kuitenkin aika lohduton näkymä tulevaisuudesta, kun kuitenkin jokainen meistä asuu jossakin kunnassa, ja niiden tuottamilla palveluilla on meidän arkemme hyvinvoinnille ja sujuvuudelle merkittävä vaikutus? Melkein tuntuu, että ainoa kelvollinen vastaus tuohon on, että kyllä, kunnilla on yhä toivoa, paljonkin.
Jos hieman väännämme sanoja, tarkalleen ottaen kunnilla ei ole toivoa, mutta kunnissa on toivoa. Kunnassa asuvilla ja kunnalla työskentelevillä ihmisillä nimittäin voi olla ja hyvin usein onkin toivoa. Juuri siksi toivon käsittelyssä ja sen sanoittamisessa pitää mennä abstrakteja kokonaisuuksia tarkemmalle tasolle, aina ihmisiin saakka. Kun hieman raaputamme, löydämme toivon.
Tsekkiläinen poliitikko ja kirjailija Vaclav Havel on sanonut toivosta osuvasti: “Toivo ei ole vakuuttuneisuutta siitä, että jokin asia menee hyvin, vaan varmuutta siitä, että se jokin on merkityksellistä riippumatta lopputuloksesta.”
Kunnissa, jos missä, ollaan tärkeiden ja merkityksellisten asioiden äärellä. Kuntalaisten tämän päivän ja ennen kaikkea huomisen hyvinvointi on vahvasti riippuvaista siitä työstä, jota kunnan henkilöstö kykenee itsestään ja yhteistyössä muiden kanssa synnyttämään. Tämä lohdullinen näkökulma toivoon kannattaa pitää mielessä ja antaa sen johtaa meitä poluillamme.
Toivon pilkahduksia
Olemme kevään ja kesän aikana keskustelleet toivosta useiden kuntien edustajien kanssa eri yhteyksissä. Päällimmäisenä tuntuvat mieleen nousevan kaikenlaiset huolet, eivätkä vähiten kuntatalouden tilanne ja jatkuvat toimintaympäristön muutokset. Esimerkiksi kevään Kunnallisjohdon seminaarissa Lahdessa valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen totesi sekä kuntien että hyvinvointialueiden olevan hyvin sumuisessa tilanteessa.
Samalla tiedämme omista tutkimuksistamme Suomesta ja maailmalta, että vain viidennes kunnista kokee saaneensa hyötyjä erityisesti digitalisaation kehitysohjelmistaan. Ei liene täysin perusteetonta olettaa, että vaikeuksia voi olla muidenkin kehitysohjelmien tuloksellisuuden kanssa. Haasteiden paino harteilla ja toimeenpanon onnistumisen vähemmän mairittelevat kokemukset kivinä taskuissa ei ole suurikaan ihme, että kysymys toivosta vetää mietteliääksi.
Toivo mahdollistaa muutoksen
Kuitenkin juuri toivo on kaiken muutoksen ensimmäinen ehto ja askel. Kun hieman tarkemmin haastoimme keskustelukumppaneitamme asiasta, monen silmät syttyivätkin loistamaan heidän kertoessaan oman kuntansa menestyneistä yrityksistä, huikeista ihmisistä tai vaikkapa matkailumahdollisuuksista.
Kyllä kunnissa, juuri ihmisissä siellä, elää lopulta toivo vahvana. Se synnyttää hyvän kierteen ja luo hiljalleen ympärilleen lisää toivoa. Siksi apatialle ei kannata kunnissakaan antaa yhtään ylimääräistä tilaa, vaan sitä vastaan täytyy jokaisen taistella omien kykyjensä ja voimiensa mukaan. Me CGI:llä olemme valmiina käärimään hihat ja konkreettisin keinoin auttamaan hyvän kierrettä kasvamaan.
Jos etsit siantuntevaa kumppania toiminnan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, voit lukea ajatuksistamme sekä ladata oppaamme asiakaskokemuksen, toiminnan ja digitalisaation voimakolmikosta täältä.
Olisi upeaa kuulla juuri sinusta ja teidän tilanteestanne toivon ja hyvän kierteen kannattelussa!
Kirjoittajasta
Toni Paloheimo
Senior Consultant, OKR and Change Management
Olen Toni Paloheimo, OKR- ja muutoskonsultti, ja missionani on auttaa organisaatioita onnistumaan strategisessa transformaatiossa ketterästi ja ihmislähtöisesti. Minulla on yli 20-vuotinen kokemus liiketoiminnan kehittämisen ja johtamisen osa-alueilta. Olen keskittynyt erityisesti OKR-muutosten tukemiseen lukuisilla asiakkailla eri toimialoilla. Ollaan yhteydessä!
