Oppiminen ja opetus kokivat valtavan muutoksen viime vuonna, kun kouluissa ympäri Suomen siirryttiin yhdessä yössä etäopetukseen. Miten näistä muutoksista selvittiin ja miltä näyttää opetuksen tulevaisuus?
Tähän teemaan pureuduttiin CGI:n Ratkaisu21-tapahtumassa pitkän uran kaupunginjohtajana tehneen Sami Sulkon isännöimänä. Samin vieraina olivat kaksi opetuksen johtavaa vaikuttajaa Suomessa: Espoon kaupungin sivistysjohtaja Harri Rinta-aho ja Sanoma Pron toimitusjohtaja Kirsi Harra-Vauhkonen.
Espoossa äkkiloikalla tapahtunut siirtyminen etäopetukseen ja digitaaliseen oppimiseen onnistui mainiosti. Isossa kuvassa yllätti erityisen iloisesti opettajien taitotaso, joka yhdistettynä hyviin teknisiin valmiuksiin helpotti poikkeustilanteen haltuunottoa.
”Espoo on jo pitkään hankkinut digitaalisia välineitä ja kouluttanut opettajia niiden käyttöön. Nyt nämä investoinnit maksoivat itsensä takaisin”, totesi Rinta-aho.
Lähiopetuksen sosiaalinen ulottuvuus on oppimisessa tärkeää. Tätä puolta teknisesti edistyneet opettajat pystyivät ylläpitämään myös etänä esimerkiksi ryhmätöiden turvin. Onkin todennäköistä, että kaikki asiat eivät poikkeusajan jälkeen palaa enää samaan uomaan.
”Lukiot siirtyivät ylioppilaslautakunnan päätöksellä vuoden 2016 jälkeen sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin. Samaan aikaan oppimateriaalin tuottajat aloittivat lukioista oppimateriaalin digitalisoinnin. Nyt perusopetuksessa etäopetusaika on tarkoittanut samanlaista suurta digiloikkaa”, kertoi Rinta-aho.
Digitaidot ovat tulevaisuuden työelämätaitoja
Sanoma Pro on Suomen suurin oppimateriaalikustantaja ja tunnettu digitaalisten opetusratkaisujen kehittäjä. Myös sieltä suunnalta tarkasteltuna suomalainen koulutusjärjestelmä selviytyi korona-ajan asettamasta painetestistä erittäin hyvin.
”Suomessa on monta tekijää, jotka ovat mahdollistaneet tämän onnistumisen. Yksi on kansallinen infra. Meillä on hirveän hyvät tietoliikenneyhteydet, mikä ei ole Euroopassa itsestäänselvyys. Lisäksi kunnat ja koulut ovat pitkäjänteisesti investoineet laitteisiin, materiaaleihin ja osaamiseen”, pohti Harra-Vauhkonen.
Opettajien hyvistä digitaalisista valmiuksista kertoivat viime keväänä voimakkaasti kasvaneet Sanoma Pron digipalveluiden käyttäjämäärät. Ilmiön taustalla oli kustantajien talkootyönä poikkeustilanteessa toteuttama materiaalien avaaminen vapaaseen käyttöön.
Harra-Vauhkonen korosti opettajan roolia ja kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen merkitystä erityisesti nuorempien oppilaiden kohdalla. Sen sijaan esimerkiksi lukiotasolla digitaalisesta verkon yli tapahtuvasta opetuksesta on saatu hyviä tuloksia ja palautteita.
Kaiken kaikkiaan oppilaiden digitaidot ovat avainasemassa uusien oppimismuotojen ja -tapojen kehityksessä. Kyse on samalla tulevaisuuden arvokkaiden työelämätaitojen kartuttamisesta.
”Viime kevään sulun aikana Espoon varhaiskasvatuksessa kokeiltiin lastentarhanopettajien digitaalista yhteydenpitoa lapsiin. Lapset ilahtuivat saamistaan pieneistä tehtävistä ja kuulumisten vaihdoista päiväkodin tuttujen ja turvallisten aikuisten kanssa", Rinta-aho sanoi.
Digitaalisuus ja perinteinen kirja täydentävät toisiaan
Kansainvälisesti voimistuvana oppimisen trendinä ovat erilaiset pedagogiat, jotka tarjoavat uusia tapoja opettaa. Tämä edellyttää oppimateriaaleilta entistä enemmän joustavuutta. Toinen ajankohtainen pohdinta liittyy siihen, missä oppimistilanteessa kirja on parhaimmillaan ja missä digitaalisuus tuo hyvää lisäarvoa.
”Luokissa on monenlaisia oppijoita, mikä haastaa opettajaa etsimään heille parhaita mahdollisia opetus- ja kehityspolkuja. Siinä hyvät opetusmateriaalit ja digitaaliset työvälineet helpottavat ja sujuvoittavat opettajan työtä”, summasi Harra-Vauhkonen.
Yhteiseen kasvun ja oppimisen polkuun sisältyy nivelvaiheita, joissa oppilas esimerkiksi siirtyy ala-asteesta yläasteelle tai yläasteelta lukioon. Näissä vaiheissa välttämättömästä joustavasta tiedonsiirrosta sekä suurien kaupunkien nopean kansainvälistymisen tuomien haasteiden taklaamisesta selvitään digitaalisuuden keinoin.
”Espoossa alaluokkien oppilaista jo yli 25 prosenttia on kieli- ja kulttuuriryhmätaustaisia. Siksi meillä on käytössä kielibotteja, jotka toimittavat koululaisia koskevat tiedotteet 10 eri kielellä huoltajien ulottuville”, Rinta-aho havainnollisti digitaalisen kehitystyön hyödyntämistä.
Oppimisen alustoilta edellytetään hyvää käyttökokemusta
Molemmat vieraat olivat yksimielisiä digitaalisen oppimisen ekosysteemin kehittämisestä. Siihen liittyvistä kysymyksistä tärkein on se, kuinka kaikkien eri toimijoiden palvelut saadaan toimimaan yhdessä niin, että opettajille ja oppilaille pystytään tuottamaan hyvä ja sujuva käyttökokemus. Suomen markkinat ovat rajalliset, joten on järkevää pyrkiä saamaan aikaan yhtenäisiä ja kustannustehokkaita kansallisia toimintatapoja. Suurien suunnitelmien keskellä ei saa kuitenkaan unohtaa pientä oppijaa.
”Opettajalla on oppimistilanteessa edessään heterogeeninen joukko. On tärkeää, että siinä jokaisella lapsella oppimiseen liittyisi onnistumisen kokemuksia ja elämyksiä. Oppiminen ei ole sitä, että läpikiidetään opetusryhmän tavoitteisiin ja vain osa pysyy mukana. Siinä on huomioitava ne, jotka kamppailevat oppimisen kanssa, mutta myös lahjakkaat, joille tulisi tarjota haasteita”, peilasi Rinta-aho.
Digitaaliseen opetukseen siirtyminen tai sen määrän kasvattaminen on aina muutosjohtamisen paikka. Tämä edellyttää opettajien ja oppilaiden tarpeiden ymmärtämistä ja niiden pohjalta tapahtuvaa toimintojen kehittämistä. Harra-Vauhkonen alleviivasi oppimisen parissa tehtävän työn vahvaa merkityksellisyyttä, sillä laadukkaalla koulutuksella ja oppimateriaaleilla nuoria tuetaan ja valmennetaan menestymään tulevaisuuden haasteissa.
Lataa ja katso tapahtuman tallenne.
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä aiheeseen liittyvät sisällöt
