Kun Suomi täyttää parin vuoden kuluttua sata vuotta, aikaa kuvataan jälkeenpäin rakennemurroksena, jossa laman syövereissä haettiin uuttaa suuntaa. Tässä kolmannessa teollisessa vallankumouksessa on kysymys siitä, miten digitalisaatio tuli, otti ja muutti tavan ajatella. Vallassa ovat sensorit.

Vielä ei ole nähty, mitä kaikkea ihmisten ja tietokoneiden uudesta työnjaosta syntyy. Tietotekniikka, tekoäly ja robotiikka mullistavat työn tekemisen perusteollisuuden lisäksi myös muilla aloilla, kuten energiassa, kuljetuksessa ja terveydenhuollossa. Digitalisaatio tekee hetkeksi rumaa jälkeä työmarkkinoilla, mutta tuottavuus saattaa optimistisempien arvioiden mukaan kasvaa jopa samaa huikeaa 1–1,5 prosentin vauhtia kuin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa.

Suomella on 22 maan joukosta parhaat edellytykset digitalisaation hyödyntämisessä, mutta toteutuksessa se jää sijalle seitsemän, selviää Teknologiateollisuuden teettämästä Digibarometri 2014:sta. Entinen mallimaa on putoamassa kärryiltä ja roikkuu tilastojen häntäpäässä.

Huoli on suuri, sillä ilman digiyhteyttä, antureita ja etädiagnostiikkaa Suomi ei ole kansainvälisessä kilpailussa edes lähtöviivalla. Kilpailuedulla vasta ratkaistaan, kuka voittaa. Bisnes syntyy nyt Big datasta.

CGI kysyi TeliaSoneran Euroopan alueen johtaja Robert Anderssonilta, miten hän hahmottaa meneillään olevan murroksen.

Andersson seuraa aitiopaikalta, mitä vaikutuksia digitalisaatiolla on yhteiskuntaan. Kuluttajabisneksessä digiaika on ollut arkea jo pitkään.

– Kaikki, mikä voidaan digitalisoida, digitalisoidaan. Tämän jälkeen se voidaan mobilisoida, sanoo Andersson.

Hyödyntämisessä vajaakäyttöä

Andersson jakaa ekonomistien ja päättäjien kanssa huolen siitä, että Suomi on jäämässä jälkeen digiaikaan siirtymisessä. Vuosituhannen taitteen tekemisen meininki pitäisi hänen mukaansa saada takaisin. Kuluttajabisneksessä digitalisoituminen alkoi jo parikymmentä vuotta sitten. Moni muistaa, miten matopelit veivät mennessään. Nyt musiikki elää jo täysin langattomassa maailmassa, samoin monet palvelut ja sovellukset.

– Teknologiaa on paljon enemmän kuin mitä sitä hyödynnetään. Laitevalmistajat eivät voi enää olla pelkkiä laitevalmistajia. Kone ei myy enää hissejä, vaan pikemminkin ihmisten liikkumiseen liittyviä ratkaisuja, sanoo Andersson.

Monet kotimaiset suuryritykset, kuten Konecranes, Wärtsilä ja Metso ovat hänen mukaansa oivaltaneet, miten perinteisiä yritysprosesseja, tiedonkulkua ja informaatiota voidaan digitalisoida. Sensorit mittaavat esimerkiksi laitteiden lämpötilaa ja kosteutta. Tästä datamassasta jalostetaan arvokasta tietoa huoltoon, tuotekehitykseen, turvallisuusseurantaan ja markkinointiin.

– Toimintojen digitalisointi johtaa parempiin reaaliprosesseihin ja kustannustehokkaampaan tuotantoon. Puhutaan teollisesta tai kaiken internetistä, sanoo Andersson.

Julkiset palvelut ovat hänen mukaansa ison myllerryksen edessä.

– On aika vähän hyviä esimerkkejä siitä, että julkisia palveluja olisi onnistuttu digitalisoimaan. Ehkä veroilmoituksen täyttäminen on yksi parhaimmista. Monia asiointeja virastossa tai rutiinikäyntejä terveysasemalla voidaan Anderssonin mukaan siirtää pilveen.

– Tämä olisi kansantaloudellisesti järkevää. Hän mainitsee maista Viron, missä terveydenhuolto, peruskoulu ja julkiset palvelut ovat ansiokkaasti digitalisoitu. Siellä ei ole vanhaa koneistoa jarruttamassa uudistusta. Suomessa näitä betonoituneita käytäntöjä on sitä vastoin riittämiin.

Eräs este digitalisoitumisen etenemiselle on Anderssonin mukaan pelko yksityisyyden menettämisestä. Datamassaan kerätään henkilötason tietoja, joiden käyttötarkoitus on esimerkiksi seurata ruuhka-aikana kulkevia ihmisvirtoja, jolloin massan
liikkumista ei tutkita yksilötasolla.

– Kuitenkin kuluttajat saattavat ostaa ajattelematta vaikkapa yhdysvaltalaisesta verkkokaupasta vaatteen ja siinä sivussa antavat tietonsa.

Muutosvastarinta näkyy Anderssonin mukaan myös siinä, että ihmiset maksavat mukisematta printtilehdestä, mutta padiin tai läppäriin toimitettavan version pitäisi olla ilmaista.

– Parkkiajasta tai bussilipusta matkalla kauppaan ollaan valmiita maksamaan, mutta kotiin toimitetusta villapaidasta ei. Asenteet istuvat tiukassa.

Arvoketjuissa voima

Operaattorina TeliaSonera on keskellä kiinnostavaa innovaatioiden ja digitalisoinnin temmellyskenttää. Innovaatiot syntyvät Anderssonin mukaan startupeissa, ja TeliaSonera toimii ekosysteemin mahdollistajana.

– Kymmenen vuotta sitten tyttäreni tekstailivat kavereilleen kännyköistä. Nyt välineinä ovat älypuhelimet ja kanavana sosiaalinen media. Tämä on haasteellinen tilanne operaattorille, koska suurin osa tuloistamme tulee minuuttipohjaisista perinteisistä tuotteista.

Suurin osa elämystarjonnasta onkin siirtynyt operaattorin ulkopuolelle. TeliaSoneran roolina on antaa uudelle palvelumarkkinalle mahdollisuus kehittyä.

– Ilman verkkoa sosiaalista mediaa ei olisi. Jännä symbioosi.

Andersson uskoo muutenkin partnerointiin. Kukaan ei hänen mukaansa pysty yksin hallitsemaan arvoketjua. TeliaSonera on tiiviissä yhteistyössä muun muassa Spotifyn ja julkisen sektorin kanssa.

Liikenne- ja kaupunkisuunnittelussa big datan hyödyntämisessä on valtavat mahdollisuudet.

– Partnerointi on yhdistelmä luottamusta, uuden luomista ja riskinottokykyä. Tämä kaikki on tarpeen uusissa arvoketjuissa, sanoo Andersson.

Artikkeli on alun perin julkaistu Ratkaisu-lehdessä 1/2015

Ratkaisu-lehden kotisivulle