Rakenteet uusiksi

Tulevaisuustutkija Mika Aaltosen mukaan Suomen yhteiskuntarakenne on tiensä päässä. Nousuun tarvitaan iso muutos ja paljon uudenlaisia päätöksiä.

Aaltonen on entinen huippujalkapalloilija, joka pelasi ammatikseen Suomen lisäksi Italiassa, Saksassa, Sveitsissä ja Israelissa. Nykyisin hän puhaltaa peliä poikki Aalto-yliopiston tulevaisuustutkijana.

Aaltosen mukaan nyt tarvitaan rohkeutta tarttua asioihin, joihin kukaan muu ei ole vielä maailmassa tarttunut. Sitten tarvitaan kovaa analyysiä sen arvioimiseen, mikä mahdollisuus on oikea.

– Julkinen sektori on kasvanut 140 vuotta, ja Suomessakin julkisyhteisöjen kokonaismenot ovat yli 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Samalla väestömäärä kasvaa, erityisesti 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien joukko. Ja ensimmäistä kertaa Suomen historiassa keskiluokka on murtunut.

Hän tarkoittaa tällä sitä, että aiemmin Suomessa on ollut hiljainen sopimus koulutuksen ja työnsaannin välillä. Ja jos ei hölmöile töissä liikaa, töissä pystyy olemaan eläkeikään asti. Näin ei ole enää.

– Yhä useammalla nuorella on vaikeuksia uskoa siihen, että yhteiskunta ottaa hänet vastaan. Ja mitä vanhempi ihminen on, sitä vaikeampaa on päästä takaisin työelämään.

– Tähän on tultava muutos. Jos ajattelee suomalaista teollisuutta ja innovaatiopolitiikkaa viimeisten 20 vuoden ajalta, meillä on ollut suuria vaikeuksia tuottaa uusia yrityksiä ja työpaikkoja.

EU on Aaltosen mielestä onnistunut siinä, että isot maat on saatu olemaan sotimatta keskenään jo 70 vuotta. Sen sijaan innovatiivisuudesta unioni saa tutkijalta keltaisen kortin.
– EU on menettänyt innovointinopeuttaan kun sen tutkimus- ja kehityspolitiikkaa on siirretty Brysseliin. Sitä politiikkaa rakennetaan ennen kaikkea juuri isojen maiden – Saksan, Ranskan ja Englannin näkökulmasta.

Unelmat uusiksi

Vaikka ajat olisivat vaikeat, kasvua voi Aaltosen mukaan olla. Se edellyttää kasvun määrittelemistä laajemmin – niin, että mukaan otetaan myös sosiaaliset ja kestävään kehitykseen liittyvät elementit.

– Länsimainen ihminen on tullut materialistisen unelman päähän. Unelma ei enää motivoi ihmisiä olemaan pitkiä päiviä töissä ja antamaan kaikkensa yrityksen eteen. Työn tekemiseen tulee humaaneja ja arvokkaita aspekteja, joiden kautta rakentuu arvokkaampi ja merkityksellisempi elämä.