Primary tabs

”Meillä on Euroopan epätasa-arvoisin terveydenhuollon palvelujärjestelmä. Se on häpeäksi Suomelle”, lataa Martti Kekomäki, terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon emeritusprofessori. Mitä ihmettä? Meillä hyvinvointivaltiossa?

Martti Kekomäki näyttää tylyn tilaston nykytilanteesta: mitä paremmin tienaa, sitä enemmän estettävissä oleva kuolleisuus on pudonnut. Yleisestä positiivisesta kehityksestä erottuu heikoimmassa asemassa olevien ryhmä, siinä kuolleisuus on kasvanut vielä 2000-luvulla.

”Tilanne on häpeä, siihen on voitava puuttua. Samaan aikaan kustannuskehitys on karannut käsistä. Siksi sote-uudistus on välttämätön.”

Ideaalit päivitettävä tälle vuosituhannelle

Kekomäen mukaan tilannetta selittää paradoksaalisesti terveydenhuollon edistysaskeleet. Vielä 50 vuotta sitten esimerkiksi työterveyshuolto ei vaikuttanut kansanterveyden jakautumiseen. Lisäksi rahat riittivät tasa-arvoiseen hoitoon, koska silloin kukaan ei saanut lonkkaproteesia, ei tehty ohitusleikkauksia eikä monia muitakaan tänä päivänä annettavia hoitoja.

”Syöpädiagnoosi lapsella merkitsi kuolemaa. Tällä hetkellä yli 90 prosenttia syöpään sairastuneista lapsista jää henkiin. Tämä ei tapahdu ilmaiseksi, siksi meillä pitää olla kuva siitä, miten rahaa käytetään, jotta syntyy terveyttä.”

Uusia, usein kalliita, hoitomuotoja kehitetään koko ajan. Kekomäki puistelee päätään muistellessaan, kuinka nuori lääkäri sanoi hänelle, että ”raha-asiat eivät kuulu lääkäreille”.

”Että me eläisimme 2000 vuoden takaisessa Hippokrateen maailmassa, jossa ajatellaan, että jokaiselle potilaalle on tehtävä kaikki mahdollinen. Get real! Jokaisen hoitavan lääkärin on ymmärrettävä hoitoon käytettävien voimavarojen rajallisuus, joka ei ollut totta vielä puoli vuosisataa sitten”.

Kekomäki korostaa, että yhä suurempi osa terveydenhuollosta ei ole oikeastaan palvelutoimintaa vaan investointeja ihmisen pärjäämiseen omassa arjessaan, jossa kansantalouden maksukyky asettaa raamit. ”Haavan ompelu on palvelu siinä missä kengän paikkaaminenkin, mutta lonkkaproteesin asettaminen on jo investointi. Penisilliinireseptin kirjoittaminen on palvelu siinä missä ravintola-aterian valmistaminen, mutta kalliin sytostaattihoidon aloittaminen on investointi,” Kekomäki selventää.

Käytettävissä olevilla voimavaroilla pitäisi saada maksimaalinen terveyshyöty aikaan. Tämä tarkoittaa, että terveydenhuollossa syntyvää arvoa on mitattava tieteellisesti ja tehtävä ratkaisut tulosten mukaan.

”Me investoimme yhteiskunnan niukkoja voimavaroja yksilön pärjäämisen parantamiseen. Meillä on oikeus odottaa, että investoinneista syntyy myös tuloksia. Kaikille rahoille on olemassa myös vaihtoehtoinen käyttötapa. Siksi yhä useampi lääkärin päätös on priorisoiva!”

Martti Kekomäki on työskennellyt HUSin hallintoylilääkärinä sekä toiminut opettajana Helsingin kauppakorkeakoulun terveydenhuollon johtamiskoulutusohjelmassa ja sen seuraajassa Aalto Executive Educationin (AaltoEE) johtajakoulutuksessa, joissa hän vastasi 25 vuoden ajan terveysekonomian koulutussisällöstä. Lisäksi on hän toiminut luotettuna asiantuntijana sote-uudistuksen valmistelijoille.

Hän puhuu tottunein äänenpainoin siitä, kuinka kaikilla hoidoilla on vähenevä rajahyöty. Silloin kuhunkin hoitoon kannattaa laittaa juuri niin paljon euroja, että kaikissa hoidoissa saadaan yhtä suuri hyöty. Muussa tapauksessa panostuksia kannattaisi lisätä siihen hoitoon, jossa saataisiin suurempi hyöty. Kaikessa kalliiksi tunnetussa toiminnassa on pyrittävä siihen, että yksilön terveyden tuottamisessa ei tahallaan ylitetä tiettyä, terveystulokseen suhteutettua ääriarvoa. Muuten terveyshyötyä ei saada niin paljon kuin muuten voitaisiin saada.

”Näin maksimoidaan syntyvä kokonaishyöty. Ei kannata hassata rahaa sellaisiin hoitoihin, jos samalla rahasummalla saadaan toisaalla vaikuttavampia tuloksia.”

Valtakuntaan 150 000 ihmisen minimivaatimus ja sote-vero

Palataan laajaan kuvaan ja terveydenhuollon nykytilanteeseen. Kekomäellä on selvä näkemys, miten terveydenhuollon palvelut pitäisi Suomessa järjestää. Sote-alueen koko pitäisi olla vähintään 150 000 ihmistä, koska silloin budjetti voidaan laatia riittävän tarkasti.

Rahoituksen suhteen Kekomäellä on myös missio. ”Rahoituksen täytyy olla alueellinen ja perustua Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskemaan hyvinvointiriskiin. Valtakunnallinen sote-tulovero on ainoa oikeudenmukainen tapa.”

Parannettavaa riittää aivan perustekijöissäkin. Kekomäki hämmästelee, kuinka julkisessa terveydenhuollossa ei tiedetä tuotettujen palvelujen kustannusrakennetta.

”Järjestelmän sisäinen laskentatoimi on kehittynyt epätasaisesti; alalla tarvitaan sitovien yhtenäisten laskentaperiaatteiden lisäksi koulutusta ja tehokkaita tietoteknisiä ratkaisuja””, Kekomäki painottaa.

Data saatava tuottamaan

Tietovirrat olisi valjastettava tehokkaasti johtamisen välineeksi ja Kekomäki peräänkuuluttaa vauhtia tiedon toissijaiskäytön ratkaisuihin. Uusi laki tiedon toissijaiskäytöstä tarkoittaa sitä, että eri rekisterinpitäjien tietoja voidaan kytkeä toisiinsa.

”Myös saman rekisteripitäjän sisällä tarvitaan tietointegraatiota. Sen avulla tiedetään mitä palvelut maksavat. Mutta ensin ministeriön on määriteltävä pelisäännöt. Ministeriön tehtävä on kertoa, millä tavalla asioita mitataan ja mitkä ovat yhteiset mittausperusteet, jotta syntyneet kustannukset ovat keskenään vertailukelpoisia. Suomessa tehohoidossa näin on jo tehty.”

Tiedon avulla voidaan arvioida tuotantoyksikön toimintaa ja tarkastella esimerkiksi tehokkuutta, turvallisuutta, oikea-aikaisuutta ja potilastyytyväisyyttä.

”Kyllä tietojärjestelmät voivat jo kertoa, onko toteutunut hoito ollut oikeassa suhteessa hoidon tarpeeseen vai ei. Ja miten kustannukset syntyvät. Dataa meillä riittää. Oleellista on ottaa olemassa olevat tietovarannot käyttöön ja tiedon oikea-aikainen analysointi, muuten tieto jäähtyy, eikä syitä ja seurauksia enää osata yhdistää.”

Tekoja ennaltaehkäisyyn, ei vain puhetta

Kun huomio kiinnitetään tiukasti terveydenhuoltoon ja sen kehittämiseen, metsä voi jäädä näkemättä puilta. Martti Kekomäki muistuttaa, kuinka suurin osa mitattavasta terveydestä tuotetaan terveyssektorin ulkopuolella.

Sekin on painava syy, miksi terveydenhuolto on pakko uudistaa. Muuten se imee kaikki rahat ikääntyvässä Suomessa.

”Tämä on se juttu. Halutaanko me sulkea kaikki kirjastot, kasvattaa luokkakoot ja lopettaa kaikki tukiopetus tai viedäänkö kulttuurilta ja kaikelta vapaaehtoistoiminnalta tuki pois? Nämä kaikki tuottavat ihmisille terveyttä. Jos minä saisin päättää, kaikki liikuntapalvelut olisivat täysin maksuttomia 65 vuotta täyttäneille.”