Kati Myllymäen reseptiin sote-kustannusten kurissapitämiseksi sisältyvät toiminnan laatu, priorisointi, peruspalveluihin panostaminen, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä digitaaliset palvelut.
Kati Myllymäkeä voi pitää todellisena sote-asiantuntijana. Hän on ollut 1990-luvulta lähtien mukana eri rooleissa ”kaikilla sote-uudistuksen tuotantokausilla”, kuten hän itse sanoo.
Eläkkeelle Myllymäki jäi Suomen lääkäriliiton toiminnanjohtajan tehtävästä, mutta toimii tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenalan kattojärjestö SOSTE ry:ssä asiantuntijalääkärinä.
Vaikka sote-uudistusta on pohdittu vuosikymmeniä, perustilanne ei ole muuttunut.
”Kaikki samat ongelmat olivat tiedossa jo 1990-luvulla eli rahoitus, ikääntyminen, rakenteet, teknologian kallistuminen ja tietojärjestelmät”, Myllymäki listaa.
Puoli miljardia hukkaan
Yhteiskunta on vaurastunut, silti rahoituksen riittävyyden haaste ei ole pienentynyt. Päinvastoin, kysymys terveydenhuollon kustannusten jatkuvasta kasvusta tulee päivä päivältä akuutimmaksi.
Kati Myllymäki on pohtinut mitä pitäisi ottaa huomioon hyvinvointialueiden strategioissa ja toiminnan suunnittelussa, että kustannusten kasvua voitaisiin hillitä, kun kuitenkin elämme niukkojen resurssien maailmassa myös tulevaisuudessa.
"Virheet ja toiminnan huono laatu maksavat Suomen terveydenhuollossa noin miljardi euroa vuodessa. Puolet summasta pitäisi arvioiden mukaan olla ehkäistävissä laatua ja potilasturvallisuutta kehittämällä."
Ensimmäisenä hän kiinnittää huomiota toiminnan laadun parantamiseen. Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut, että virheet ja toiminnan huono laatu maksavat Suomen terveydenhuollossa noin miljardi euroa vuodessa. Puolet summasta pitäisi arvioiden mukaan olla ehkäistävissä laatua ja potilasturvallisuutta kehittämällä.
Puoli miljardia euroa vuodessa on iso potti sote-rahoissa. Itse asiassa potti on vielä merkittävästi suurempi, sillä vaikka sosiaalipuolen palvelutuotannon laatupuutteista ei ole tilastoa, on oletettavaa, että silläkin puolella rahaa menee hukkaan.
Huomio peruspalveluihin
Oikeat toimet oikeaan aikaan ovat sekä terveyspalvelujen tuloksellisuuden että taloudellisuuden kannalta oleellisia. Entisenä terveyskeskuslääkärinä Kati Myllymäki on nähnyt peruspalveluiden tärkeyden ja on varma, että niihin panostamalla kokonaiskustannuksista voidaan säästää.
Myllymäki nostaa esimerkiksi, kuinka vanhuspuolella lääkitys- ja ravitsemusongelmat sekä liikunnanpuute aiheuttavat erikoissairaanhoidon kuormittumista vanhusväestöllä, jolloin kustannukset tulevat kalliiden päivystyspalveluiden käytön ja erikoissairaanhoidon kautta.
”Jos perusterveydenhuolto toimii hyvin, silloin erikoissairaanhoidon päivystys voi keskittyä niihin potilaisiin, joilla on oikeasti akuutti hätä."
Hän korostaa myös hoidon jatkuvuuden merkitystä. Keskeistä on, että potilas ja hänen hoitajansa ja lääkärinsä tuntevat toisensa. Tutkimusten perusteella hoidon jatkuvuus parantaa potilastyytyväisyyttä, hoidon laatua sekä tuloksellisuutta ja vähentää kuolleisuutta.
”Jos perusterveydenhuolto toimii hyvin, silloin erikoissairaanhoidon päivystys voi keskittyä niihin potilaisiin, joilla on oikeasti akuutti hätä. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, joka ei tällä hetkellä toteudu.”
Kaikkeen ei ole lääkettä
Siinä missä liian pienet panostukset perustasolla voivat kasvattaa loppulaskua, myös medikalisaatio, eli ylitutkiminen, ylihoito ja ylidiagnostiikka, lisäävät kustannuksia.
Myllymäki toistaa emeritusprofessori Martti Kekomäen sanat: kaikkein typerintä terveydenhuollossa on tehdä tehokkaasti jotakin, joka on täysin turhaa. Hoitopäätösten pitäisi perustua tutkittuun tietoon, eettiseen arviointiin ja taloudelliseen ymmärrykseen.
Tässä on edistytty. Esimerkiksi polven ja olkapään tähystyksiä on vähennetty, kun niiden terveyshyödyt on todettu olemattomiksi tai pahimmissa tapauksissa jopa negatiivisiksi.
Samalla kuitenkin kehitys on vienyt myös toiseen suuntaan.
"Ei pitäisi hassata rahaa sellaisiin asioihin, jotka eivät tuota terveyshyötyjä.”
”Asiakkailla voi olla toiveena saada kaikki mahdolliset tutkimukset. Ei kuitenkaan pitäisi hassata rahaa sellaisiin asioihin, jotka eivät tuota terveyshyötyjä.”
Myllymäki kertoo esimerkin, kuinka lehtiartikkelin perusteella hänen vastaanotollaan asiakas halusi saada geenitestin, jolla selvitettäisiin mahdollinen laktoosi-intoleranssi.
”Osta kotimatkalla litra kermajäätelöä ja syö se. Jos sen jälkeen tulee ilmavaivoja, sinulla on laktoosi-intoleranssi. Ei siihen geenitestejä tarvita”, Myllymäki kertoo opastaneensa.
Huvittavalla tarinalla on vakavampi puoli.
”Kyse on siitä, mihin me käytämme julkiset varat. Julkinen puoli ei voi lähteä kaikkea maksamaan”, Myllymäki painottaa ja tuo samalla esiin medikalisaatioon liittyvän harhakäsityksen.
”Kaikki pahoinvointi ei ole lääketieteellisesti hoidettavissa. Yksinäisyys tai syrjäytyminen ei parane pillereillä”, hän konkretisoi.
Priorisointia on pakko tehdä
Lääketieteen kehitys tuo kuitenkin apua sairauksiin, joihin ei aiemmin ollut hoitokeinoa. Kalleimmat Kela-korvatut lääkkeet maksavat jo omakotitalon hinnan hoidettavaa potilasta kohden vuodessa.
Esimerkiksi Britanniassa on määritelty kattosumma, kuinka paljon hoito saa maksaa, jotta se kuuluu julkisista varoista katettaviin.
"Kaikki potilaat saavat kyllä hoitoa, eikä ketään hylätä, mutta välttämättä kaikkia mahdollisia kalleimpia hoitoja ei voida julkisesti rahoittaa.”
”Priorisointi on edessä myös Suomessa, mutta ei ole lääkäreiden tehtävä ratkaista sitä, mihin raja laitetaan superkalliiden hoitojen ja laitteiden rahoittamisessa. Se on yhteiskunnallisen eettisen keskustelun aihe. Tähän asti poliitikot ovat väistäneet tätä aihetta, koska se on niin vaikea. Kaikki potilaat saavat kyllä hoitoa, eikä ketään hylätä, mutta välttämättä kaikkia mahdollisia kalleimpia hoitoja ei voida julkisesti rahoittaa. ”
Myllymäki haluaa kääntää katseen myös jokaisen omaan toimintaan. Hän korostaa, että terveyspalvelujen ammattilaiset eivät voi yksin kantaa vastuuta ihmisten terveydestä, vaan myös väestöä tulee kannustaa oman terveytensä hoitamiseen.
Hän antaa esimerkin, kuinka ihmiset ovat vastuussa omasta suuhygieniastaan ja kuinka diabeetikot säätävät insuliiniannostaan. Samalla tavalla sekä terveys- että sosiaalipuolella asiakkaat on otettava yhä laajemmin mukaan vastuunkantoon.
Myllymäki muistuttaa myös erilaisten potilasjärjestöjen, kuten mielenterveys- ja diabetesjärjestöjen sekä sydänpiirien tekemän työn arvosta.
”Huolehtikaa siitä, että kansalaisyhteiskunta on mukana palveluiden kehittämisessä. Myös vapaaehtoistoiminta on tärkeää”, hän opastaa sote-päättäjiä.
Digitaalisesti parempaa palvelua
Tietojärjestelmät ovat perusedellytys jo hyvinvointialueiden toiminnan pyörittämiselle. Niiden avulla on mahdollista myös toteuttaa sote-uudistuksen keskeinen tavoite eli hyvinvointialueen yhtenäiset palveluketjut, jotka ylittävät sote-palveluntuottajien vanhat raja-aidat. Samalla tiedolla johtamisesta voi tulla lisäarvoa tuottavaa todellisuutta ja auttaa esimerkiksi kehityspanosten suuntaamisessa. Onnistuessaan digitalisaation avulla voidaan parantaa palveluiden tuottavuutta ja suunnata henkilöstön työpanosta potilastyöhön.
Kati Myllymäki näkee digitalisoinnin tuovan paljon myös asiakaskohtaamisiin. Tässä hänen mielestään on tapahtunut jo merkittävä harppaus eteenpäin.
”Korona-aika opetti meitä käyttämään digivastaanottoja, hyödyntämään chattejä ja käyttämään omahoidon arviointeja. Tämä on tulevaisuudessa entistä suurempi osa palvelukokonaisuutta."
”Korona-aika opetti meitä käyttämään digivastaanottoja, hyödyntämään chattejä ja käyttämään omahoidon arviointeja. Tämä on tulevaisuudessa entistä suurempi osa palvelukokonaisuutta. Kaiken lisäksi asiakkaat haluavat hyödyntää digipalveluita, koska niiden kautta asiointi on paljon helpompaa.”
