Kruunuvuorensilta osoittaa, että allianssi toimii – miksei siis myös vaativissa IT-hankkeissa?

Kruunuvuorensilta on herättänyt Helsingissä paljon ansaittua huomiota. Eikä syyttä. Kyse ei ole vain näyttävästä sillasta, vaan esimerkki siitä, että kunnianhimoisia ja monimutkaisia hankkeita voidaan viedä eteenpäin tavalla, jossa eri osapuolet todella rakentavat yhteistä onnistumista.

Kruunusillat-hankkeessa allianssimalli ei ole ollut sivujuonne, vaan yksi onnistumisen perusedellytyksistä. Hankkeen virallisten tietojen mukaan allianssi aloitti kehitysvaiheen jo vuoden 2019 lopussa, ja siinä tilaaja sekä toteuttajat suunnittelivat yhdessä hankkeen sisällön, toteutuksen, tavoitekustannuksen ja kannustimet. Juuri tällainen yhteinen valmistelu on allianssin ydin: vaikeita asioita ei sysätä sopimusrajojen yli, vaan ne ratkaistaan yhdessä.

On hienoa nähdä, että hanke on saanut myös laajempaa tunnustusta. Kruunuvuorensilta on palkittu sekä kansallisesti että kansainvälisesti tietomallinnuksen ja rakennesuunnittelun edelläkävijänä. Nämä tunnustukset eivät synny sattumalta. Ne kertovat kyvystä johtaa monimutkaista kokonaisuutta, yhdistää eri osaamisia ja pitää yhteinen tavoite kirkkaana vuosien ajan.

Kokemuksia allianssimallista käytännössä

Minulle Kruunuvuorensillan onnistuminen resonoi myös henkilökohtaisella tasolla ja herättää paljon iloa. Olen saanut toimia CGI–Stara-allianssin allianssipäällikkönä hankkeessa, jossa sovelsimme allianssimallia hyvin toisenlaiseen ympäristöön: kaupungin rakentamisen ja ylläpidon digitalisaatioon. Vaikka siltaa ja IT-kokonaisuutta ei voi verrata yksi yhteen, niissä on jotakin olennaista yhteistä. Molemmissa onnistuminen vaatii sitä, että monimutkaisuutta ei yritetä piilottaa, vaan sitä johdetaan yhdessä.

Stara lähti aikoinaan hakemaan allianssimallista ratkaisua tilanteeseen, jossa yksittäinen järjestelmähankinta ei olisi riittänyt. Tarvittiin laajempi digiloikka. Stara onkin todennut osuvasti, että tavoitteena ei ollut vain ottaa käyttöön yksi uusi työkalu, vaan kehittää tuotannon digitalisaatiota pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti. CGI:n ja Staran yhteistyön ytimeen rakennettiin yhteinen organisaatio, avoin tiedonkulku sekä riskien ja hyötyjen jakaminen.

Juuri tässä on mielestäni allianssimallin suurin opetus myös julkishallinnon IT-hankkeille. Liian moni julkinen digihanke rakennetaan edelleen asetelmalle, jossa tilaaja määrittelee, toimittaja toimittaa ja molemmat suojaavat omaa tonttiaan. Lopputuloksena voi olla muodollisesti hallittu hankinta, mutta käytännössä jäykkä yhteistyömalli, hidas päätöksenteko ja tilanne, jossa muuttuva todellisuus törmää alkuperäiseen sopimukseen.

Allianssissa lähtökohta on toinen. Yhteinen tavoite on aidosti yhteinen. Päätöksiä tehdään yhdessä. Malli pakottaa läpinäkyvyyteen, mutta samalla se mahdollistaa ketteryyden. Tätä tukee myös Staran ja CGI:n yhteistyöstä tehty julkinen kuvaus: sen mukaan yhteistyö on vähentänyt projektien viivästyksiä ja kustannuksia, nopeuttanut läpimenoaikaa sekä vähentänyt siiloja parantamalla kommunikaatiota.

Omasta näkökulmastani allianssimallin arvo ei kuitenkaan näy vain mittareissa, vaan tavassa tehdä yhteistyötä. Allianssipäällikkönä valmistelimme yhdessä Staran tietohallintopäällikkö Janne Romon kanssa johtoryhmän esitykset todella hyvällä dialogilla. En kokenut itse missään vaiheessa olevani vain toimittajan edustaja, vaan kumppani. Jokaisessa johtoryhmän kokouksessa koko neljän vuoden ajan Staran toimitusjohtaja toimi puheenjohtajana, ja varmisti aktiivisella otteella, että kaikki tarpeet ja vaikutukset arvioidaan selkeästi ja mahdolliset sisäiset siilot huomioiden. CGI:llä sisäisesti eri hankkeita edistivät omat tiiminsä, joihin oli koottu kyseisen asian asiantuntijoita. Tiimeillä oli omat budjettinsa, joita seurattiin aktiivisesti. Neljän vuoden aikana toteutetuista yli 50 hankkeesta vain yksi ylitti budjettinsa 2000 eurolla. Koko allianssihankkeen budjetti oli 3,1 miljoonaa euroa.

Kannattaisiko allianssimallia käyttää rohkeammin IT-hankkeissa?

Tärkeä huomio myös päättäjille: allianssi ei ole oikotie onneen eikä kevyt malli. Se vaatii paljon. Se vaatii johdon sitoutumista, oman organisaation aktiivista osallistumista ja valmiutta siihen, että asioita johdetaan yhteisessä pöydässä. Sisäisesti pitää olla valmis sitoutumaan siihen, että asioita halutaan aidosti kehittää, ja voimakas tahtotila muuttamaan ja muuttumaan. Siksi juuri nyt on oikea hetki kysyä, pitäisikö julkishallinnossa käyttää allianssimallia rohkeammin myös vaativissa IT-hankkeissa.

Kun hanke on strateginen, monialainen ja aidosti muuttuva, perinteinen tilaaja–toimittaja-asetelma ei aina ole paras tapa johtaa epävarmuutta. Silloin tarvitaan mallia, joka kokoaa osaajat saman tavoitteen ääreen eikä eri puolille sopimusta. Kruunuvuorensilta näyttää, mitä tällainen yhteistyö voi parhaimmillaan saada aikaan fyysisessä kaupunki-infrassa. Meidän kokemuksemme CGI–Stara-allianssista taas osoittavat, että sama ajattelu voi tuottaa tulosta myös digitalisaatiossa.

Kaupunkien seuraavat isot onnistumiset eivät synny vain betonista, teräksestä ja kiskoista. Ne syntyvät myös datasta, järjestelmistä, prosesseista ja siitä, miten hyvin osaamme rakentaa yhteistyötä niiden ympärille. Ja juuri siksi allianssia kannattaa ajatella vakavasti myös IT-hankkeissa.

PS. Katso ihmeessä Staran Janne Romon esitys allianssin hyödyistä ITS Finlandin kevätseminaarissa.