Verkkopalveluiden saavutettavuus kunnissa – miksi se koskee myös viranomaisten järjestelmiä?

Kun verkkosivut, mobiilisovellukset ja niiden sisällöt ovat ymmärrettäviä ja käytettävissä kaikille käyttäjille, puhutaan saavutettavuudesta. Sen edistäminen on keskeinen osa julkisen hallinnon palvelujen digitalisointia – ja tulevina vuosina sen merkitys vain kasvaa.

Vuonna 2019 voimaan tullut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta edellyttää, että myös julkishallinnon sisäiset järjestelmät ovat saavutettavia. Kesäkuussa 2025 voimaan astuvat Euroopan unionin esteettömyysdirektiivi ja digipalvelulain uudistukset kiristävät vaatimuksia entisestään. Uudet säädökset asettavat aiempaa tiukemmat standardit verkkosisältöjen ja -palvelujen saavutettavuudelle.

Digipalvelulaki velvoittaa viranomaisia tarjoamaan digitaalisia palveluita, jotka ovat aidosti kaikkien saatavilla. Laki turvaa oikeuden hyvään digitaaliseen palveluun ja velvoittaa tarjoamaan mahdollisuuden toimittaa asiointiin liittyviä viestejä ja asiakirjoja sähköisesti. Lisäksi laki asettaa vaatimuksia muun muassa palvelujen suunnittelulle, ylläpidolle ja käyttäjien sähköiselle tunnistamiselle.

Miksi saavutettavuus on tärkeää myös kuntien sisäisissä järjestelmissä?

Kuntien työntekijät – kuten kuntalaisetkin – muodostavat monimuotoisen joukon. Mukana on eri-ikäisiä ja erilaisilla digitaidoilla varustettuja ihmisiä. Työssä onnistuminen edellyttää kuitenkin usein digitaalisten järjestelmien päivittäistä käyttöä. Jos nämä järjestelmät eivät ole saavutettavia, syntyy esteitä, jotka heikentävät työn sujuvuutta ja työhyvinvointia.

Tarvittava tieto voi jäädä löytymättä, tehtävät jäävät kesken ja virheiden riski kasvaa. Käyttäjä turhautuu ja voi kokea ulkopuolisuutta työyhteisössään. Työteho laskee, ja samalla hyvinvointi heikkenee. Saavutettavuus ei siis ole vain hyvä käytäntö – se on työnantajan lakisääteinen velvollisuus ja avain inhimillisempään työelämään.

Kunnan työnantajan kannattaakin pysähtyä pohtimaan:

• Voivatko kaikki työntekijämme käyttää tarvitsemiaan järjestelmiä?
• Onko meillä selkeä prosessi, jolla arvioimme uusien järjestelmien saavutettavuutta ennen käyttöönottoa?
• Olemmeko varautuneet siihen, että ikääntyvä henkilöstö tarvitsee selkeyttä, tukea ja aikaa uuden omaksumiseen?

Vastuullinen digitaalinen kehittäminen alkaa näistä kysymyksistä.

Mistä tietää, onko järjestelmä saavutettava?

Vaikka saavutettavuuden arviointi voi vaatia teknistä osaamista, kuka tahansa voi tehdä alustavan arvion muutaman yksinkertaisen kysymyksen avulla:

1. Voiko järjestelmää käyttää pelkällä näppäimistöllä?
   Kokeile liikkua ilman hiirtä – onnistuuko?
2. Onko tekstin ja taustan kontrasti riittävä?
   Hahmottaako käyttäjä helposti, mitä näytöllä lukee?
3. Onko teksti tarpeeksi suurta, kieli selkeää ja sisältö helposti hahmotettavaa?
   Löytyykö tieto vaivatta?
4. Tukeeko järjestelmä ruudunlukijaa?
   Jos järjestelmä ei toimi apuvälineillä, osa käyttäjistä jää ulkopuolelle.
5. Onko mukana visuaalista tietoa, joka ei ole saatavilla muussa muodossa?
   Esimerkiksi kaaviot ilman tekstivastineita estävät sisällön ymmärtämisen.

Lopuksi

Saavutettavuus kuuluu olennaisena osana kuntien arkeen – ei vain julkisilla verkkosivuilla, vaan myös viranomaisjärjestelmissä. Jo pienillä arviointitoimenpiteillä voidaan tunnistaa esteitä ja tehdä korjauksia, joilla parannetaan työn sujuvuutta ja henkilöstön hyvinvointia.

Saavutettavuus on oikeudenmukaisuutta, käytettävyyttä ja vastuullisuutta. Siksi sen tulisi olla kiinteä osa jokaisen kunnan digitaalista toimintaa. Saavutettavat viranomaisjärjestelmät ovat osa hyvää henkilöstöpolitiikkaa, vastuullista johtamista ja sujuvaa arjen työtä.