Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on käynnistänyt laajan muutosprosessin, jonka tavoitteena on parantaa palvelujen saavutettavuutta ja laatua. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, on tärkeää kehittää sosiaalipalvelut vastaamaan muuttuviin yhteiskunnallisiin tarpeisiin.
“En näe terveyspalveluiden kohdalla suurta kriisiä. Erikoissairaanhoito ottaa aina omansa, ja painopistettä saadaan vietyä vähitellen myös perusterveydenhuoltoon. Se mistä puhutaan liian vähän, on sosiaalitoimi”, toteaa valtiovarainministeriön osastopäällikkö ja ylijohtaja Ville-Veikko Ahonen.
Suurimmat osaaja- ja resurssivajeet sote-alalla löytyvät yllättäen lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä, puheterapeuteista ja koulupsykologeista. Tämä tarkoittaa, että lapset ja nuoret eivät välttämättä saa tarvitsemaansa tukea ajoissa. Julkinen keskustelu keskittyy kuitenkin vahvasti terveydenhuoltoon, mikä vääristää kokonaiskuvaa sosiaali- ja terveyspalveluiden todellisista tarpeista.
Henkilöstö- ja taloushuolet huolettavat yhä edelleen
Mediassa on riittänyt paljon uutisia hyvinvointialueiden suurista irtisanomisista, mutta onnistumisiakin on koettu. Yhdellä alueella on saatu rekrytoitua koulupsykologeja ja toisella on saatu vahvistusta lastensuojeluun. Silti tulevaisuuden iso kuva ei muutu. Näkymiä varjostaa paheneva osaajapula myös sosiaalipalveluissa. “On hätkähdyttävää katsoa esimerkiksi Pohjois-Savon rakennesuunnitelmia ja nähdä, kuinka paljon vanhustenhuoltoon tarvitaan uusia tekijöitä”, sanoo Ahonen.
Hyvinvointialueet pyrkivät saamaan taloutensa tasapainoon, ja joitakin lupaavia merkkejä siitä on jo havaittu. Julkisuudessa on kritisoitu hyvinvointialueiden talouskehitystä, mutta todellisuudessa toimintamenojen kasvu on ollut maltillista huolimatta palkankorotuksista ja ostopalveluiden hinnankorotuksista. Nykyisellä talouskasvulla on kuitenkin haasteita sovittaa sote-järjestelmä julkisen talouden keskusteluun
“Tämä ei ole sote-alueiden vika, vaan yhteiskunnallinen ongelma: liian raskas koneisto suhteessa kansantalouden kantokykyyn. Siksi ajatustenvaihtoa tarvitaan enemmän sekä terveyden- että sosiaalihuollon kustannuksista ja toiminnasta”, herättelee Ahonen.
Sosiaalihuolto nousee yhä merkittävämpään rooliin sote-palveluissa
Vaikka yhdenvertaisuus ja palveluiden saatavuus paranevat, niin tekemistä riittää vielä painopisteen siirtämiseksi terveydenhuollosta sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuollon kustannukset ovat kasvaneet nopeammin kuin terveydenhuollon menot. Tämä on erityisen huomattavaa, kun otetaan huomioon, että lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kysyntä kasvaa voimakkaasti, vaikka kyseisten ikäluokkien koko pienenee.
"Jos onnistumme hillitsemään sosiaalihuollon kustannuksia ja samalla parantamaan palvelujen laatua, voimme vaikuttaa positiivisesti koko sote-järjestelmän talouteen. Tämä vaatii kuitenkin yhteistyötä niin hyvinvointialueiden kuin muidenkin toimijoiden kesken”, sanoo Ahonen.
Nykyinen sote-järjestelmä on saavuttamassa muutosjohtamisella merkittäviä tuloksia. Jotta jokaiselle kansalaiselle voidaan taata laadukkaat ja saumattomasti toimivat palvelut, tarvitaan myös rohkea visio tulevaisuudesta. Keskustelun painopisteen tulisi siirtyä pelkästä talouden tasapainottamisesta ja terveydenhuollon haasteista laajempaan keskusteluun sosiaalipalveluiden kehittämisestä.
“Miten ratkaisemme palvelurakenteiden haasteet ja varmistamme, että vanhukset saavat arvoisensa hoidon ja että lapset, nuoret ja perheet saavat tarvitsemansa tuen? Kaipaamme kansallista johtamista, joka ohjaa meitä kohti yhteistä tavoitetta eli kestävää ja laadukasta sosiaali- ja terveydenhuoltoa kaikille”, visioi Ahonen.
