Onko kotimaisilla potilastietojärjestelmillä tulevaisuutta?

Jos suomalaisten terveydenhuollon tietojärjestelmien tilasta muodostaa käsitystä vain julkisen keskustelun perusteella, tulee tilannekuvasta synkkääkin synkempi – ja vajavainen. Media saa leipänsä raflaavista otsikoista, ja kärjistäminen on keino aktivoida päätöksentekijöitä. Kuitenkin kömpelöiksi, kalliiksi ja vanhoiksi haukutuilla järjestelmillä pidetään joka päivä onnistuneesti yllä erittäin korkeatasoista suomalaista terveydenhuoltoa.

Laajaa potilastietojärjestelmää voi verrata kaupunkiin, jota uudistetaan ja laajennetaan vaiheittain, pala palalta. Vastaavasti potilastietojärjestelmä on mahdollista pitää modernina uusimalla kokonaisuudesta ainoastaan uusimista aidosti kaipaavat osat, ilman tarvetta kaiken entuudestaan hankitun pois purkamiseen. Tämän hetken kotimaiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat yhdistelmä 2010-luvulla kehitettyjä teknisesti ja käyttökokemukseltaan todella uudenaikaisia moduuleita sekä joitakin vanhempia osioita. Kaikki arvostelu ei siis ole perusteetonta, mutta perusteita ei ole myöskään liiallisille yleistyksille. Toimintaympäristö ja vaatimukset muuttuvat ja uudistamista tarvitaan, mutta se on mahdollista myös kokonaista järjestelmää rajatummassa mittakaavassa.

Ohjelmisto tuottaa todellista hyötyä vasta, kun se on viritetty pelaamaan yhteen toiminnan kanssa.

Mitä uudemmasta järjestelmätoteutuksesta on kyse, sitä enemmän siinä pääsääntöisesti on erilaisia toimintamalleja ja käyttötarpeita tukevaa muokattavuutta. Etevinkin tietojärjestelmä on vain työkalu, ei itsessään koskaan ratkaisu. Ohjelmisto tuottaakin todellista hyötyä vasta, kun se on viritetty pelaamaan yhteen toiminnan kanssa. Tämä edellyttää ohjelmistotoimittajalta kykyä toimittaa sekä tietojärjestelmä että sen sujuvaa toimintaan jalkauttamista tukeva toimialan ymmärrys.

Kun sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa tehdään päätöksiä uusista järjestelmäratkaisuista, tunnistan palveluntuottajakentässä kahdenlaisia strategioita: osa uskoo laajaan ja vauhdilla läpi vietävään revolutionaariseen järjestelmäuudistukseen, ja osa liputtaa vaiheittaisen, evoluutiona edistettävän kehittämisen puolesta. Revolutionaarisesta mallista malliesimerkki on pääkaupunkiseudun Apotti-hanke.

Vaikka tämän päivän vaatimukset ovat kovat, emme CGI:llä ole jääneet neuvottomiksi. Meillä on pitkä historia suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmien toimittajana. Olemme olleet vahvasti läsnä mm. Pegasos-, Uranus- ja ProConsona-järjestelmillämme. Emme kuitenkaan ole lukkiutuneet perinteiseen tarjoamaamme, vaan olemme kehittyneet ja kehittäneet määrätietoisesti. Viime vuosina olemme sekä panostaneet evoluutiomallia tukevaan OMNI360-hankkeeseen että tuoneet Suomeen Cernerin Millenium -järjestelmää Apottia silmällä pitäen. Nykyisin pystymmekin palvelemaan tasaveroisesti sekä evoluutio- että revoluutioperiaatteella eteneviä organisaatioita.

OMNI360-hanke on CGI:llä käynnissä oleva kotimaisten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasjärjestelmiemme uudistamishanke, jossa

• uudistamme asiakas- ja potilasjärjestelmiemme arkkitehtuurin ja käyttäjäkokemuksen 
• yhdistämme perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen ohjelmistomme modulaariseksi, rajapinnoiltaan avoimeksi sekä muutosjoustavaksi kokonaisuudeksi.

OMNI360-kehitystyössä aktiivisesti mukana olleena on ollut ilahduttavaa huomata, miten hyvän vastaanoton ensimmäiset uuden arkkitehtuurin päälle rakennetut tuotteet (erikoissairaanhoidon potilaskertomus, perusterveydenhuollon sähköinen asiointi) ovat saaneet asiakkailtamme. Positiivisen palautteen siivittämänä jatkamme kehitystyötä mm. tuomalla Omnin potilaskertomukseen myös perusterveydenhuollon edellyttämät ominaisuudet. Lisäksi uusimme potilashallinnon moderniksi, alueellista sote-toimintaa ja monitoimittaja-arkkitehtuureita tukevaksi palvelunohjausratkaisuksi.

Uusimme potilashallinnon moderniksi, alueellista sote-toimintaa ja monitoimittaja-arkkitehtuureita tukevaksi palvelunohjausratkaisuksi.

Me suomalaiset olemme huippuosaajia paitsi hyvinvointialan teknologiassa, myös vaatimattomuudessa, itsemme vähättelyssä ja pessimismissä. Siksi negatiiviset äänenpainot ovat mielestäni saaneet osin epäoikeudenmukaisestikin dominoida terveydenhuollon järjestelmiä koskevaa keskustelua. OMNI360-kehittämisemme keräämät kiitokset ovat kuitenkin vakuuttaneet minut siitä, että aikamme hyvinvointialueen kotimaiseen työhön ja osaamiseen panostavana järjestelmäkehittäjänä on kaikkea muuta kuin ohi.

Kun OMNI360-hankkeemme on maalissa, olemme evoluution kautta uudistaneet kotimaisen terveydenhuollon ja sosiaalitoimen järjestelmäperustamme kokonaisuudessaan. Suomessa on korkeatasoista osaamista, josta voi olla nöyrästi ylpeä, kunhan muistamme pitää kehityksen pyörät liikkeessä myös jatkossa.