Autovakuuttamisessa on tällä hetkellä kaksi kuumaa puheenaihetta: itse ajavat autot sekä telematiikka. Nyt keskityn jälkimmäiseen. Ajokäyttäytymiseen ja telematiikan avulla tapahtuvaan seurantaan perustuvalle vakuutukselle riittää pian kysyntää. Mistä se johtuu?
Telematiikkavakuutus perustuu siihen, että autosta kerätään dataa sen käytöstä – kiihdytyksistä, jarrutuksista, auton ylläpidosta jne. Vakuutusyhtiö laskee datan perusteella vakuutuksen riskinmukaisen hinnan.
Suomessakin on tehty muutamia telematiikkavakuuttamisen pilottihankkeita. Suurin ongelma, miksi uusi vakuutusmuoto on jäänyt yleistymättä, on ollut vakuutusyhtiön näkökulman korostuminen: "Ota laite autoosi ja anna meille dataa, jotta me vakuutusyhtiössä voimme tunnistaa huonosti ajavia kuljettajia ja rangaista heitä kovemmilla vakuutusmaksuilla." Luonnollisesti tämä lähtökohta ei juuri houkuttele asiakkaita.
67 % kuluttajista olisi jo nyt valmiita ottamaan autoonsa sensorin, jos se voisi johtaa vakuutusmaksun alennukseen.
Toinen hidaste ovat pieniriskisimpien ja tuottavimpien asiakkaiden saamat hyödyt nykyvakuutuksista. Autonsa pitkään omistaneet ovat päässeet kiinni liikenne- ja ajoneuvovakuutusten maksimibonuksiin sekä erilaisiin lisäetuihin. Hyvät edut saavutettuaan kuljettajilla on enää vähän syitä suostua vakuutusyhtiön valvottavaksi telematiikkavakuutuksella.
Senpä vuoksi telematiikkavakuuttaminen tullee Suomeen niin sanottua disruptiivista polkua pitkin.
Liikkeenjohdon teorian mukaan disruptiivinen polku alkaa asiakasryhmistä, joita alan vallitsevat palvelutoimittajat eivät pidä riittävän arvokkaina tai edes tunnista. Kun näitä asiakasryhmiä palvellaan riittävän hyvin, alkavat palvelusta saatavat hyödyt kiinnostaa myös arvokkaampaa asiakaskuntaa.
Alhaisen arvon asiakaskuntana voidaan pitää nuoria kuljettajia, jotka leimataan nykymallissa riskiryhmäksi sivuluisuihin perustuvien mielikuvien ja ylinopeuksista johtuvien vahinkotilastojen vuoksi.
Nuoret kuljettajat -segmentissä on kuitenkin valtavasti ihmisiä, joiden ajokäyttäytyminen on hyvää. Näille kuljettajille telematiikka tarjoaa mahdollisuuden osoittaa vähäriskinen ajokäyttäytymisensä nopeammin kuin ajamalla 13 vuotta ilman (vakuutuksesta korvattuja) liikennevahinkoja. Lisäksi telematiikan avulla voidaan tarjota vahinkojen välttämiseen neuvovia lisäarvopalveluita, joista varsinkin uudet kuljettajat hyötyvät.
Vakuutusyhtiöiden asiakkaat ovat Suomessa varsin uskollisia. Valikoiduille nuorille kuljettajille tarjotuilla edullisia telematiikkavakuutuksilla vakuutusyhtiö voi sitouttaa nuoret asiakkaikseen hyvissä ajoin ennen kuin he nousevat osaksi arvokkaampia asiakassegmenttejä.
Kokonaan tunnistamaton segmentti ovat kokeneet kuljettajat, jotka eivät ole olleet autojen vakuutuksenottajina eivätkä ole voineet ansaita bonusetuja. Esimerkiksi avioeron seurauksena vaihtuva vakuutuksenottaja voi joutua maksamaan käyttämänsä auton vakuutuksesta yli kolme kertaa aiempaa enemmän, vaikka käytännössä auton käyttö ja vahinkoriski eivät välttämättä muutu mitenkään. Monilla kokeneillakin kuljettajilla voi tulla eteen tilanne, jossa heillä on vahva kannustin osoittaa hyvä ajokäyttäytyminen telematiikan avulla.
Kun kaksi viimeksi mainittua segmenttiä, hyvin ajavat nuoret sekä kokeneet uudet vakuutuksenottajat, jakavat hyviä kokemuksiaan ystävilleen ja sosiaalisessa mediassa, herää myös ensin mainittu arvokkain asiakassegmentti. Ja kun 70 %:n bonuksilla ajeleva arvokkain asiakassegmentti kiinnostuu telematiikasta, ovat viivytelleet vakuutusyhtiöt silloin heikoilla. Silloin joku muu, mahdollisesti toimialan ulkopuolelta tullut yritys, on jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa uudenlaisten autovakuutusten ykköstarjoajana.
PwC:n tekemän Insurance2020-tutkimuksen mukaan 67 % kuluttajista olisi jo nyt valmiita ottamaan autoonsa sensorin, jos se voisi johtaa vakuutusmaksun alennukseen. Autovakuutusalan disruptio ei siis ole enää kaukana.