“Ei mun varmaan tartte ymmärtää”, sanoi 7,5-vuotias tyttäreni kun kerroin, mistä ajattelin kirjoittaa.
Olen samaa mieltä. Toivottavasti hänen ei tarvitse tulevaisuudessa edes miettiä, miksi isä pohti helmikuussa 2015 digitalisaation ja datanhallintakulttuurin suhdetta.
Yksi digitalisaation perustavoitteista on liiketoiminnan kehittäminen uusista näkökulmista ja uusilla tavoilla. Siksi digitalisaation vuorisaarnan kohdeyleisö on tyypillisesti ylin johto ja markkinointiorganisaatio.
Jotta tässä digi-digissä saataisiin konkreettisia ja mitattavia hyötyjä aikaiseksi, digitalisaation on kaivauduttava ylätasolta yrityskulttuurin ytimeen – core of the coreen asti. Tämä koskee myös datanhallintaa.
Konkretisoin asiaa parilla esimerkillä, joissa datanhallintakultturin kehittymättömyys lyö sormille.
Sinä vaiheessa, kun:
- julkiselle sektorille tulee lähitulevaisuudessa lainsääteisiä vaatimuksia datan avoimuudesta ja saatavuudesta, jaettavan datan laatu ja oikeellisuus alkaa kuumottaa niskoja useassa yhteisössä.
- palveluliiketoiminta tuottaa suurimman osan valmistavan teollisuuden yrityksen vuosittaisesta liikevaihdosta, uusmyynnin ja palveluliiketoiminnan välillä paljastuu pitkä pimeä aika. Tuona aikana yritys ei välttämättä tiedä, mitä asiakkaalle on myyty ja toimitettu – ellei mennä varta vasten paikan päälle tarkastamaan ja toteamaan.
- toimitusketjussa jokainen sisään tuleva tilaus on poikkeus, kenttämyynti on taas myynyt sitä, mikä menee kaupaksi eikä sitä, mitä on sitouduttu CRM:ssä ja ERP:ssä valmistamaan ja toimittamaan.
Jotta digitalisaation tuottamat hyödyt eivät murene käsiin, datan omistajuus on avainasia. Jos datan omistajuus on yrityksen geeniperimässä koko informaation elinkaaren ajan, jokaisen rooli & vastuu prosessin joka kohdassa näkyy konkreettisesti.
Olen päässyt onnekkaasti vaihtamaan vuosien varrella ajatuksia usean äärimmäisen kovan suomalaisen MDM-ammattilaisen kanssa. Useimmat näistä vientivetureiden palveluksessa datavastuussa olevista "koko kentän pelaajista" käy edelleen sisäisiä taisteluja liiketoiminnan- ja IT-johdon ristitulessa. Raportteja ajetaan ja tehdään manuaalisesti. Datalle järjestetään vuosittaiset siivoustalkoot, mutta omistajuutta ja paloa proaktiiviseen toimintaan ei tahdo löytyä.
Masterdata-asiantuntijana datan hallintamallit ovat mielestäni edelleen kaiken perusta. Mutta hallintamalli lähtee aidosti rullaamaan päivittäisissä toiminnoissa vasta sitten, kun se saadaan niitattua kiinni yrityskulttuuriin asti. Kaikille pitää olla selvää koko informaation elinkaaren ajan, mitä tietovirroissa liikkuu, miksi liikkuu ja mihin kaikkeen datalla on vaikutusta.
Roolit ja vastuut taas ovat ainoa tapa saada työnkulut sovittujen prosessien mukaiseksi. Jos tämä ei onnistu, suosittelen ensimmäiseksi tarkastamaan, kumpaa prosessi palvelee: liiketoimintaa vai järjestelmäarkkitehtuuria.
Kirjoittajasta
Kari Rautanen
Business Manager
Olen Kari Rautanen ja työskentelen CGI:llä palveluliiketoiminnan myynnissä sekä master datan hallinnan konsulttina. Minulla on yli 12 vuoden kokemus master datan, integraatioiden ja logistiikan prosesseista monikansallisissa ympäristöissä. Olen ollut mukana useassa eri roolissa sisäisissä ja ulkoisissa toimitusketjujen kehitys- ja projektitehtävissä globaaleissa yrityksissä. Erityisosaamiseni ...
