Tietoliikenne tarvitsee nuoria osaajia. Jos asenne on oikea, työkokemuskaan ei aina ole vaatimus. Viihtyvyys ja hyvät työkaverit sen sijaan ovat.
Viime syksynä CGI:n tietoliikennetiimistä oli jäämässä kolme kokenutta työntekijää eläkkeelle. Heidän osaamistaan haluttiin pitää talossa ja samalla työllistää vastavalmistuneita nuoria, joiden työnsaanti ilman kokemusta on vaikeaa.
Kolme pari-kolmekymppistä tietoliikenneinsinööriä otettiin puolen vuoden määräaikaisella sopimuksella harjoitteluun, joka sisälsi koulutusputken mentorointeineen. Kaikki kolme, Toni Eronen, Elina Bergman ja Jukka Helenius, vakinaistettiin harjoittelun päätteeksi. Eronen ja Bergman ovat valmistuneet Metropoliasta, Helenius Turun AMK:sta.
Lähtökohdat olivat kolmikolle jokseenkin samat, mikä on osaltaan auttanut hitsaamaan heistä tiiviin tiimin.
– Muista on tullut hyviä kavereita. Heihin pystyy tukeutumaan jos on jossain asiassa epävarma. Ainahan työ on työtä, mutta jos on hyvät työkaverit, pääsee eteenpäin vaikeammissakin tilanteissa. Fiilis on ollut erittäin hyvä, Eronen kehuu.
Koulutukseen kuului tietoliikennesuunnittelijoiden ja -asiantuntijoiden antamaa suunniteltua koulutusta, ulkoista koulutusta ja parityöskentelyä kokeneen asiantuntijan kanssa. Loppuvaiheessa nuoret pääsivät kokeneemman ohjauksessa osallistumaan asiakastuotantoon.
Eroselle kokeneempien mukanaolo on ollut iso juttu.
– Päädyin CGI:hin lähinnä siksi, että täällä luvattiin vanhempien työntekijöiden antamaa mentorointia ja koulutusta. Kun aloittaa uudessa paikassa, aina tarvitaan joku kouluttamaan, mutta tietoliikennepuolella varsinkin. Oli hyvin tärkeää
että kokeneemmat opastivat kun omaa kokemusta ei alussa vielä ollut.
Haaveita ja haasteita
Bergmania tietoliikenne kiinnosti jo perintönä vanhemmilta.
– Ei pääse tylsistymään kun pitää pysyä ajan hermolla koko ajan. Odotan että opin vielä paremmin nämä hommat ja erikoistun
johonkin tiettyyn osa-alueeseen. En vielä tiedä mikä se voisi olla, mutta eiköhän se tässä kirkastu, Bergman nauraa.
Hän sanoo viihtyvänsä hyvin. – Isossa kansainvälisessä yrityksessä prosessit joskus vähän hidastavat asioita, mutta toisaalta mahdollisuuksia kehittyä ja edetä uralla tarjotaan paljon. Tulevaisuus näyttää hyvältä, Bergman sanoo.
Helenius haki CGI:lle, kun edellinen alan työ oli loppumassa.
– Töitä on paljon, mutta se myös tuo uutta haastetta. Parasta on hyvät työkaverit. Oma joukko, jonka kanssa ratkotaan ongelmia eikä hautauduta yksin töiden alle, Helenius sanoo.
Jos muut ovatkin vaatimattomia tulevaisuuden pohdinnoissaan, Helenius ei ujostele haasteiden edessä.
– Tietoliikennesuunnittelijaksi varmaan tähtään. Se on se äärimmäinen haaste, vaikka siihen on vielä pitkä matka. Ala kehittyy ja aina on uutta opittavaa. Koskaan ei tiedä kaikkea. Ei tässä työssä tule ikinä valmiiksi.
Artikkeli on alun perin julkaistu Ratkaisu-lehdessä 1/2015
